VUODOISTA on tullut Sanna Marinin (sd.) hallinnon arkipäiväinen työkalu. Se on neulanpistopolitiikkaa, jolla Marin piikittelee vastustajiaan ja korostaa omaa asemaansa. EU:n elvytyspaketin yhteydessä valtioneuvoston kansliasta vuodettiin pelottava tieto Yle uutisille, jotta kansanedustajat äänestäisivät tukipaketin puolesta. Vuotoviestin mukaan Suomea kohtaisi ennennäkemätön poliittinen painostus ja nurkkaa ajaminen, jos eduskunta hylkäisi paketin.

Painostusviestin merkitystä korostettiin sillä, että viesti oli lähetetty EU:n päämajasta Brysselistä. EU-komission virkamies oli esittänyt näkemyksensä EU-asioiden valtiosihteerille Kare Haloselle. Kyseessä ei ollut mikä tahansa huulenheitto. Keskustelusta laadittua muistiota ei kuitenkaan haluta julkistaa. Sisälsikö viesti todella ilmaisun painostuksesta, vai liioiteltiinko viestiä?

KUMMA JUTTU, ettei Marinin hallituksessa ymmärretä valtaan kytkettyä vastuuta ja valvontaa.

Äänestäjiltä saatu mandaatti sisältää äänestäjien oikeuden tarkkailla ja tarkistaa tehdyt päätökset. Poliittinen vallankäyttö ei ole hallituksen, puolueen tai yksittäisen ministerin oma asia. Tämän vuoksi kaikki vallankäyttöön liittyvät asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Jokainen vallankäyttöön liittyvä päätös on kirjattava, jotta kansalaiset voivat halutessaan valittaa siitä. Vallankäyttäjien on aina perusteltava päätöksensä ja niiden tulee perustua lakiin.

ON KUMMALLISTA, että avoimuuden nimeen vannova pääministeri on toistuvasti sortunut salailuun. Valmisteluasiakirjoja ei haluta julkistaa, vaikka laki sitä edellyttää. Myös virkamiesten keskinäinen kirjeenvaihto on julkista, koska se liittyy päätösten valmisteluun. Ongelman mittaluokkaa kasvattaa se, että salaaminen on koskenut kansalaisten perusoikeuksien rajoittamiseen liittyviä päätöksiä. Näiden tosiasioiden ymmärtämättömyys on kummallista, kun Marin painottaa omaa hallinto-opillista koulutustaan.

JOURNALISMIN MERKITYS korostuu, kun hallitus juoksuttaa toimittajia vuodoilla, joilla muokataan kansanedustajien ja äänestäjien mielipiteitä. Toimittajien pitäisi kaivaa entistä ahkerammin salattuja asioita, paljastaa niiden taustoja, eikä antautua neulanpistopolitiikan välikappaleeksi.

Journalismin tehtävänä on julkistaa asioita tässä ajassa. Historioitsijat tekevät sen jälkikäteen vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Äänestäjät tekevät ratkaisunsa tänään ja siksi salaisuuksien paljastaminen ja väärinkäytösten julkistaminen ovat olennainen osa demokratiaa.

ILTALEHDEN toimittaja Jarno Liski ja Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala ovat tehneet arvokasta työtä paljastaessaan salattuja asioita. Iltalehti on tarttunut myös oikeuskansleri Tuomas Pöystin poikkeuksellisiin yrityksiin salata virassaan antamiaan lausuntoja, joilla hän arvioi ministeri Anne Bernerin siirtymistä ruotsalaispankin hallituksen jäseneksi. Näiden asiakirjojen julkisuutta käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

KANSALAISTEN NÄKÖKULMASTA julkisten asiakirjojen perusteeton salaaminen näyttää pahalta. Se purkautuu kasvavana epäluottamuksena kaikkea päätöksentekoa ja viranomaistoimintaa kohtaan. Se ei voi olla pitkässä juoksussa edes salaajien etuna, ellei heillä ole vakaata uskoa oman valtansa ikuisuuteen.

 

One Response

  1. Journalismin tehtävänä on julkistaa asioita nyt. Historioitsijat tekevät sen jälkikäteen. Äänestäjät tekevät ratkaisunsa tänään ja siksi väärinkäytösten julkistaminen ovat olennainen osa demokratiaa #maammelaulu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *