TUSKA ALKAA, kun lompakkoon sattuu. Huuto kuuluu ensimmäisenä sieltä, missä työttömyys alkaa ilman ansiosidonnaista päivärahaa.

JOKAINEN PALKANSAAJA maksaa työttömyysvakuutusmaksua riippumatta siitä, onko työttömyyskassan jäsen tai ei. Ainoastaan työttömyyskassan jäsen saa vastinetta vakuutusmaksuilleen. Tämä on mahdollista Suomessa, jossa pakkoperitään vakuutusmaksu kaikilta, mutta vakuutusedut annetaan vain valituille.

TYÖTTÖMYYSKASSOJEN jäsenmaksut kattavat keskimäärin kuusi prosenttia ansiosidonnaisen työttömyysturvan kustannuksista. Loput 94 prosenttia maksetaan verovaroista ja kaikilta palkansaajilta ja työnantajilta perittävillä työttömyysvakuutusmaksuilla. Ansiosidonnaista turvaa eivät siis kustanna kassojen jäsenet omilla rahoillaan.

HARHALUULONA on, että työttömyyskassaan pääsee jäseneksi vain kuulumalla ammattiliittoon. Vapaisiin kassoihin voi liittyä ilman ay-jäsenmaksua.

ANSIOSIDONNAISEN turvan epäoikeudenmukaisuus korostuu koronakriisissä, kun työttömyyden arpalippu voi osua kenelle tahansa. Lisäksi entistä harvempi nuori työntekijä kuuluu ammattiliittoon, mutta maksaa silti työttömyysvakuutusmaksua. Epäoikeudenmukaisuuden kuilu siis syvenee.

TUSKA KASVAA, kun huomataan, ettei talous toivu tai saatikka kasva pyöräteitä rakentamalla ja bloggareita tukemalla. Suomi tarvitsee lisää yksityisiä investointeja, jotka tuottavat jotakin sellaista uutta, mitä ei ole aikaisemmin ollut ja joka menee kaupaksi ulkomaille.

Valtion tuella ei kannata rakentaa kuvaputkitehdasta tai tukea liimapalkkituotantoa kehitysalueella, jos tuotteille ei ole kysyntää. Työtä ei voi istuttaa sinne, missä ei ole tuloksia korjaavia asiakkaita. Vienti ei vedä, jos ostajat eivät osta tuotteita, niiden heikon laadun, väärän teknologian, korkean hinnan tai toimituskustannusten vuoksi.

TUSKA ALKAA kotimaisesta kustannustasosta ja se lisääntyy, jos koronan jälkihoito menee pieleen. Useissa jälkihoitomalleissa esitetään lisää veroja mutta vain vähän menoleikkauksia.

KAIKKI VEROT kanavoituvat tavalla taikka toisella palkkojen korotuksiin ja tuotteiden hintoihin. Kustannustason nousu heikentää kulutuskysyntää ja nostaa vientituotteiden hintoja. Tämä vaikeuttaa vientiä, heikentää työllisyyttä ja hidastaa elpymistä.

KIINTEISTÖVERON nosto tuntuu harmittomalta veronkorotukselta. Mutta sitä se ei ole maassa, jossa on OECD-maiden kolmanneksi korkeimmat asumiskustannukset.

TALOUS TASAPAINOTTUU lopulta väkipakolla, jos vapaaehtoiset toimet eivät toteudu. 1990-luvun lamassa valtion rahat loppuivat ja leikkauslistat olivat armottomia. Sama on edessä, ellei julkisia menoja saada painettua julkisten tulojen tasolle.

LOPUTON VELANOTTO on mahdottomuus. Suomessa on hallituksen väristä riippumatta lisätty velkaa viimeiset kymmenet vuotta, jolloin elettiin talouden nousukautta. Koronakriisi kasvattaa velkaa 20–40 miljardilla eurolla.

Summat ovat niin valtavia, etteivät mitkään veronkorotukset pysty kattamaan niiden hoitokuluja. Kustannuksia on pakko leikata ja etuuksia karsittava ja siitä se helvetillinen kipu vasta alkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *