PAKOON EI PÄÄSE, vaikka kuinka piilottelisi totuuden selän takana. Koronakriisin jälkeen palaamme keskusteluun, jossa poliitikot tietävät tasan tarkkaan mitä pitää tehdä, mutta eivät uskalla tehdä mitään.

PÄÄTÖKSIÄ EI TEHDÄ, sillä äänestäjät tuomitsevat ikävän totuuden lausujat kadotukseen. Äänestäjille kelpaa väärä totuus (aurinko kiertää maata), jos totuus (maa kiertää aurinkoa) tuottaa vähemmän sosiaalitukia.

PÄÄTTYNYT NOUSUKAUSI loi hyvinvoinnin harhan, joka ei perustunut taloudelliseen menestykseen vaan velkaan. Suomi selvisi 1990-luvun lamasta leikkaamalla julkisia menoja ja ottamalla hätävelkaa, jotta suurtyöttömyyden uhrien toimeentulo voitiin kustantaa.

LAMAKAUDEN JÄLKIPOLTIN jäi kuitenkin päälle, kun talouskasvu kiihtyi. Sosiaaliturvan menot olivat 2000-luvun alussa runsaat 40 miljardia euroa. Nyt ne ovat 70 miljardia euroa.

Työllisyysaste on nyt 72 prosentissa, jossa Suomi oli viimeksi Venäjän suuriruhtinaskuntana 1800-luvun lopulla maatalousyhteiskuntana. Sosiaaliturvamme menot on kuitenkin viritetty tasolle, jossa 80 prosentin pitäisi olla töissä.

Suomessa on lähes 100 000 vierastyöläistä rakennuksilla, terveydenhuollossa, kaupoissa ja maataloudessa samaan aikaan, kun työttömyys ylittää 200 000. Noin 70 000 alle 34-vuotiasta ei opiskele eikä käy töissä, vaan nostaa sosiaalitukia.

TALOUTEMME SAKKASI jo ennen koronakriisiä. Vuoden 2019 lopulla vienti vähentyi, kuluttajien luottamus heikkeni ja kotitalouksien luottokysyntä oli maltillista. Virus puhkaisi lopulta kuplan.

SUOMI ON JAKAUTUNUT. Valtaosassa maan pinta-alasta asuu vajaatyöllistetty väestö. Vain Rannikko-Suomessa yllettiin täystyöllisyyteen verrattaviin olosuhteisiin ennen koronakriisiä, kun näiden alueiden työttömyysprosentti oli alle seitsemän.

KORONAVELKOJEN maksutavasta keskusteltaessa on ennakoitavissa, että sosiaalitukien ja työttömyysturvan varassa elävät kannattavat veronkorotuksia. Tämä johtaa entistä räikeämpään kahtiajakoon, kun entistä pienempi osa väestöstä pakotetaan kantamaan entistä suurempi osa veronmaksusta. Samalla leikataan yksityistä kulutusta ja heikennetään entisestään talouskasvua.

YLI 100 000 EUROA tienaavia on vajaat 90 000 henkilöä, mikä on vajaat kaksi prosenttia kaikista veronmaksajista. He maksoivat kuitenkin noin 20 prosenttia kaikista henkilöiltä kerätyistä suorista veroista. Keskituloisten luokkaan 30 000–50 000 euroa ansaitseviin kuuluu noin 25 prosenttia suomalaista. Tämä 1,2 miljoonan henkilön joukko maksaa veroista 31 prosenttia. Jos veroja korotetaan, rasituksen painopiste kohdistuu juuri tähän ryhmään. Muutoin ei saada kokoon riittävän suuria euromääriä.

KORONAKRIISI ISKI kuitenkin myös Rannikko-Suomeen. Autoteollisuus, laivanrakennus, yksityiset palvelut, ravintolat ja kauppa ovat kärsineet, mikä leikkaa toimialojen työntekijöiden tuloja ja veronmaksukykyä. On utopistista ajatella, että keskituloisten veroja nostamalla hoidetaan koronavelat. Niistä selvitään valitettavasti vain elintasoa, julkisia menoja ja sosiaaliturvaa leikkaamalla. Sosiaaliturva on kohdennettava uudelleen todellisen tarpeen eikä omaehtoisen toimettomuuden perusteella. On hyvin todennäköistä, ettei suomalaisten hyvinvointi nouse, vaan laskee seuraavien 5–10 vuoden kuluessa.

PAHINTA ON, että valtiolla ei ole enää jäljellä todellisia elvytyskeinoja. Niistä puhutaan, mutta niiden toteuttaminen on mahdotonta, kun rahat loppuvat.

Kun poliitikot ovat aikansa tapelleet ja ajaneet kansantalouden ojasta allikkoon, velkaantuminen pakottaa lopulta leikkaamaan julkisia menoja eli kuntien ”ilmaisia” verovaroilla tarjoamia palveluja ja tukia. Se on karua, mutta se on todellisuutta. Sosiaalietujen kulumäärä on painettava 10 vuotta aikaisemmalle tasolle.

One Response

  1. It is really a great and useful piece of info.
    I’m satisfied that you just shared this helpful info
    with us.
    Please keep us informed like this.
    Thank you for sharing.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *