SUOMEN TALOUTTA EI PELASTETA aluepolitiikalla, jossa kylvetään rahaa kuihtuville syrjäseuduille ja kannattamattomiin yrityksiin. Suomen on pelastettava työllistävät yritykset ja vientifirmat. Joukkoon kuuluu myös Lapin matkailu, joka tuo maahan ulkomaisia turisteja ja valuuttatuloja.

Kun tukea on pakko koronan vuoksi jakaa, se on kohdistettava elinkelpoisille yrityksille, jotka kykenevät maksamaan palkkoja ja veroja.

TYÖTTÖMYYS KASVAA vientiyrityksissä, jotka valmistavat kalliita investointitavaroita. Wärtsilän dieselmoottorit, Konecranesin nosturit, Scanian linja-autokorit, Meyerin loistoristeilijät, Nesteen öljynjalostamo ja paperiteollisuus eivät saa tuotteitaan kaupaksi. Koronan aiheuttaman kysyntälaman ohella ne kärsivät kustannuskilpailukyvyn puutteesta. Muualta saa samat tuotteet halvemmalla.

EI AUTA, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen ministerit tekevät näyttäviä tervehdyskäyntejä kriisipaikkakunnille. He lupaavat hätäapua, joka voi hetken lievittää työttömyyden tuskaa. Jos kriisiraha käytettäisiin yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja kansalaisten veronalennuksiin, kuten Ruotsissa tehdään, tulokset olisivat varmuudella parempia ja pitkäkestoisempia.

RUOTSI USKOO työnteon pelastavan koronalamasta. Stefan Löfvenin sosialidemokraattien vähemmistöhallitus alentaa palkansaajien verotusta, jotta työn vastaanottaminen olisi houkuttelevampaa ja käteen jäisi enemmän kruunuja. Yritysveroja lasketaan, jotta yritykset selviävät paremmin kysyntälamasta. Lisäksi korotetaan kotitalousvähennystä, jotta perheet voivat ostaa enemmän palveluja.

TYÖNTEKO ei ole Marinin hallituksen suosiossa. Se uskoo avustusten, hätäavun ja velanoton voimaan, vaikka kaikki menot lopulta maksetaan työtä tekemällä. Onko tämä työväenpuolueen vai työttömyyspuolueen politiikkaa?

TYÖTTÖMIÄ (lomautettuja ja irtisanottuja) on Tilastokeskuksen mukaan yli 200 000 (+25% verrattuna viime vuoteen) ja avoimia työpaikkoja on vajaat 40 000. Maatalous olisi tarvinnut 16 000 sadonkorjaajaa, mutta heitä ei Suomesta löytynyt eikä mikään aktivointimalli siihen pakottanut. Työvoima oli tuotava ulkomailta, vaikka korkea työttömyys vaivaa nimenomaan maaseutua ja matalan koulutustason toimialoja.

ON PÖYRISTYTTÄVÄÄ, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt kuluttavat aikaansa siihen, millä ehdoilla työtön voi välttää työn vastaanottamisen. Kyse on passiivimallin eikä aktiivimallin kehittämisestä. Lähtökohtana pitää olla, että kaikki työ otetaan vastaan ja sen jälkeen voi hakea vielä parempaa työtä.

VELANOTTO on verotuksen siirtämistä. Minkä valtio tänään lainaa, sen tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan omilla veroillaan. Tätä karua totuutta ei ole ymmärretty hallituksessa, ay-liikkeessä eikä suuressa osassa poliittisia nuorisojärjestöjä.

Nuorten pitäisi vastustaa hulppeaa velanottoa. Avokätinen sosiaaliturva, asumistuet, alue- ja yritystuet kustannetaan kymmenien miljardien eurojen lainoilla, kun verotuksen tuotot eivät riitä niitä kattamaan. Nuorten pitäisi osoittaa mieltään työnteon puolesta.

Kun velanmaksu koittaa, leikataan menoja, alennetaan etuuksia ja vähennetään palveluja. Silloin ei ole aikaa eikä varaa panostaa valkoposkihanhien buffetpeltoihin.  Silloin on syötävä kaikki liikenevä.

One Response

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *