OLEN PETTÄNYT ITSEÄNI BENSA-ASEMALLA. Kun tankkaan 100-prosenttista uusiutuvaa dieseliä, kuvittelen lisääväni ympäristöystävällisten biopolttoaineiden käyttöä. Mutta olen 100-prosenttisen väärässä (HS 21.1.).
Uusiutuvalla dieselillä olen valellut ainoastaan mustaa omaatuntoani, sillä oma biopolttoaineen käyttöni vapauttaa jonkun toisen tankkaamaan vastaavan määrän fossiilista polttoainetta.
Syynä on Suomeen säädetty biopolttoaineiden sekoite- eli jakeluvelvoite. Sen mukaan erikseen tankkaamani biopolttoainemäärä lasketaan mukaan jakeluvelvoitteen bio-osuuteen. Tällöin jätetään vastaava määrä biopolttoainetta sekoittamatta fossiiliseen polttoaineeseen. Eli ympäristötekoni on ollut täyttä lumetta ja itsepetosta.
Olen ostanut myös tuulisähköä. Energiaviraston mukaan suomalaiselle tuulivoimalle maksettiin verovaroista tukea viime vuonna 214 ja edellisenä vuonna 216 miljoonaa euroa. Eli tuulimyllyt ovat verovetoisia.
Pyysin uuden sähkötarjouksen. Ydinvoimalla tuotettu sähkö on 20 prosenttia tuulisähköä halvempaa. Miksi maksaisin tuulentuomasta enemmän ja päälle vielä lisäverot?
Kuka tietää, kuinka monta muuta vihreän lainsäädännön pahaa kakkua on leivottu? Päällinen on kuorrutettu, mutta sisällys on silkkoa.
Saksan vihreä energiapolitiikka (Energiewende) on viitoittanut myös Suomen vihreää tietä. Saksa sulkee kaikki ydinvoimalansa kolmen vuoden kuluessa. Puuttuva sähkö tuotetaan pääosin pahasti saastuttavalla ruskohiilellä. Fortumin saksalainen tytäryhtiö Uniper on mukana tässä hiilenkäytön kasvumarkkinassa.
Yhdysvaltojen kansallisen tutkimuslaitoksen (NBER, National Bureau of Economic Research) mukaan (http://www.nber.org/papers/w26598) Saksa tukee tuuli- ja aurinkovoimaloita 27 miljardilla eurolla vuodessa. Kolmessa vuosikymmenessä summa ylittää1100 miljardia euroa. Tällä rahalla voitaisiin rakentaa ainakin sata uutta ydinvoimalaa, joiden sähköntuotanto ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä eikä pilaa ilmastoa.
No, näin ei tietenkään tapahdu. Saksan teollisuus tarvitsee halpaa ruskohiilellä tuotettua sähköä ja tavalliset veronmaksajat pannaan kustantamaan vihreän ajattelun hinta.
Vihreä politiikka on toiminut kuin hotellisivusto Triwago. Australian kuluttajaviranomaisen mukaan Trivago ei näytä hakutuloksissaan halvimpia hintoja vaan suosi hotelleja, jotka maksavat sille eniten välityspalkkioita (HS 22.1.).
Vihreä ympäristöpolitiikka ei ole ollut läpinäkyvää eikä rehellistä. Se näyttäytyy tarkoitushakuisuutena, jolla soitetaan äänestäjien sielujen herkimpiä kieliä ja kerätään kannatusta vihreälle puolueelle.
Tunnen tulleeni petetyksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *