PITKÄT VARJOT peittävät aikamme historian. Yritykset ja työpaikat eivät siirry ulkomaille kevein perustein. Parjattu kustannuskilpailukyky ratkaisee, missä kannattaa takoa auroja, koota autoja, valssata terästä ja tehdä paperia.

Jos tavarat eivät mene kaupaksi, toiminta loppuu. Siksi ajatus päätösperäisistä työpaikoista on älytöntä populismia.

Pääministeri Kalevi Sorsan (sd.) hallitus päätti luoda työpaikkoja rakentamalla tv-kuvaputkitehtaat Imatralle ja Sotkamoon 1976. Kymmenen vuotta myöhemmin sama pääministeri halusi jatkaa laivatoimituksia Neuvostoliittoon, vaikka toiminta oli raskaasti tappiollista. Päätösperäiset työpaikat katosivat, kun tuotteilla ei ollut todellista kysyntää.

KILPAILUKYVYN PUUTE on hävittänyt viimeisten 10 vuoden kuluessa 100 000 teollista työpaikkaa. Tuotantoa on siirtynyt Kiinaan ja Keski-Eurooppaan.

Kannattamattomuus ei kehittynyt yhdessä yössä, vaan kustannusten kasaantuessa vuosien kuluessa.

Palkat, eläke- ja sosiaaliturvamaksut ja verot ovat kustannuksia, joilla on merkitystä, kun raaka-aineiden hinnat ovat maailmanlaajuisesti suurin piirtein samat. Suomen kustannuksia kasvattavat rahtikustannukset merentakaisille asiakkaille.

Jokainen julkinen kustannus perustuu päätöksiin, jotka poliitikot ovat tehneet. Heillä on yhteiskuntavastuu lisäkustannuksista.

PÄÄMINISTERI SANNA MARIN (sd.) esiintyy kuin ei ymmärtäisi, ettei yritys voi toimia tappiolla. Kun kassanpohja paistaa ja pääomat on syöty, yhteiskuntavastuu siirtyy Marinille.

Hänen on löydettävä rahat työttömyyskorvauksiin, asumistukiin ja työterveyshuollon korvaamiseen. Siksi on kansakunnan etujen mukaista, että suomalainen yritys voi hyvin Suomessa ja maksaa veronsa. Voittoa tuottavat menestyvät yritykset ovat kassakoneita, joiden rahoja poliitikot jakavat. Ruotsin sosialidemokraatit ovat ymmärtäneet idean jo vuosikymmeniä sitten.

PAAVO LIPPOSEN (sd.) sateenkaarihallitus (sdp, kokoomus, rkp, vasemmistoliitto ja vihreät) sopi työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkeläisten etujen merkittävästä heikentämisestä vuonna 1995.

Tämän jälkeen eläkkeitä alettiin korottaa hitaammin kuin palkkoja. Ns. taitettu indeksi on koskenut kaikkia eläkeläisiä 2005 lähtien.

ELÄKELÄISKÖYHYYS on tosiasia Suomessa, jossa keskimääräinen työeläke on 1 700 euroa kuukaudessa. Keskipalkka on kaksinkertainen.

Kun valtio velkaantuu tänä vuonna noin 17 miljardilla, ensi vuonna 7 miljardilla ja kokonaisvelka kohoaa 130 miljardiin euroon, tulevien työikäisten kustannustaakka kasvaa merkittävästi.

Vaikka palkat tulevaisuudessa nousisivat, verotus tulee myös kiristymään. Velat on maksettava takaisin ja siihen tarvitaan lisäveroja vuosikymmenien ajan. Tämän Marin jättää kertomatta kannattajilleen.

Edessä on aika, jolloin sekä eläkeläisten että nuorten työsukupolvien käytettävissä olevat tulot ja ostovoima heikkenevät samaan aikaan, kun yritysten kustannuskilpailukyky ei riitä tuotannon, myynnin ja työllistämisen kasvattamiseen. Tämä kertoo köyhtymisen kierteestä.

YHTEISKUNTAVASTUUTA tuntevien työmarkkinajärjestöjen pitäisi kiiruhtaen sopia ratkaisuista, joilla kassakoneina toimivat suomalaisyritykset selviytyvät. Hätä on todellinen, sillä koronan takia keväällä kadonneet tilaukset realisoituvat liikevaihdon ja kannattavuuden laskuna loppuvuodesta. Se tarkoittaa myös työpaikkojen lisämenetyksiä.

PAIKALLINEN SOPIMINEN voisi olla pelastusrengas, jolla eri asemissa olevat yritykset voisivat sopeuttaa toimintaansa. Yhden koon sukkahousujen mallilla tehdyt työehtosopimukset eivät enää istu Suomeen, joka eriytyy alueellisesti, työllisten määrän, ostovoiman ja toimialojen mukaan.

Kun eläkeläisten etujen leikkauksesta voitiin päättää, myös palkansaajien työpaikkojen pelastamisesta pitäisi voida sopia.

HALLITUS ON KYVYTÖN sopimaan ratkaisuista, joilla työpaikkoja pelastetaan. Tämä on nyt nähty. Jäljelle jäävät työmarkkinajärjestöt, jotka voisivat sopia paikallisen sopimisen pelisäännöistä. Jos Suomessa ei ole työpaikkoja, ei ole myöskään palkansaajaliikettä. NEUVOTTELUJEN VAIKEIN OSA liittyy työmarkkinajärjestöjen toimistojen työpaikkoihin. Mikäli sopiminen siirtyy paikallistasolle, keskusjärjestöjen konttoreissa on liikaa väkeä. Keskitetyn komentamisen vaihtuminen paikalliseen neuvottelemiseen olisi vallansiirto, jota ay-johtajat itsekkäästi vastustavat.

2 Responses

  1. Paikallisessa sopimisessa keskusjärjestöjen konttorit on ajettava alas. Siksi ay-johtajat vastustavat #valta siirtoa keskitetystä hajautettuun #maammelaulu

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *